Asfaltin päästöihin vaikuttavat tekijät ja EPD-ympäristöseloste

Asfalttialaa on kehitetty ympäristöystävällisemmäksi jo vuosia, jopa vuosikymmeniä. Työ on ollut mielekästä, sillä energiaintensiivisellä ja luonnonvaroihin perustuvalla alalla on hyvät mahdollisuudet tuntuviin päästövähennyksiin.

Päästöjen vähentäminen on usein ollut asfalttiurakoitsijoiden omaa toiminnan tehostamista, sillä ’liini’ tekeminen on sekä kustannustehokasta että ympäristöystävällistä. Päästötavoitteet, taksonomia ja vastuullisuusraportointivelvoite pakottavat tulevaisuudessa valitsemaan ympäristön kannalta parempia tuotteita sekä julkisella että yksityisellä sektorilla. Tällöin vähäpäästöisistä asfalteista tulee houkuttelevampia.

Ympäristövaatimukset lisääntyvät, mutta onneksi myös tekniikka samalla kehittyy. Yritystoiminnan kannalta vaatimusten ja lainsäädännön tulee olla ennustettavaa ja kannustavaa. Silloin yritykset innovoivat ja investoivat parempiin ratkaisuihin oma-aloitteisesti eivätkä pakotettuina.

Yhteiset käytännöt asfaltin päästölaskentaan

Rakennustuotteiden yleinen ympäristöselosteiden laskentasääntöstandardi PCR julkaistiin vuonna 2012. Suomessa asfalttialan päästölaskentaan havahduttiin vuonna 2017, jolloin Päällystealan neuvottelukunta PANK ry:n Ympäristövaliokunnassa käynnistettiin selvitystyö asfaltin päästövaikutuksista.

Hankkeen alulle panija oli silloinen Liikennevirasto, ja ympäristövaliokuntalaiset ovat toimineet projekteissa asiantuntijoina. Aluksi testattiin tarjolla olleita päästölaskentaohjelmia, minkä jälkeen selvitettiin päästöihin ja laskentaan vaikuttavia tekijöitä sekä EPD-selosteen soveltuvuutta vähäpäästöisiin päällystehankintoihin. Päästölaskennassa ei haluta keksiä pyörää uudelleen, joten kehityksessä on seurattu pohjoismaista esimerkkiä ja tavoitteissa tiekarttoja.

Asfaltin päästölaskennan selvitystyössä ilmeni, että laskennan tuloksiin vaikuttavat oleellisesti erilaiset laskentatyökalut ja niiden taustalla olevat päästökertoimet sekä käytetty PCR eli tuoteryhmän laskentasääntö. Tästä syystä asfalttialalla haluttiin ottaa käyttöön yhteinen työkalu, jolla voidaan varmistaa alan eri urakoitsijoiden yhdenmukainen laskentatapa. Päästöjen laskenta kannustaa aitoihin tekoihin ja edistää siten myös päästötavoitteiden saavuttamista.

Nyt asfalttialalle on hankittu yhdenmukainen päästölaskentatyökalu ja laadittu kansallinen asfaltin laskentasääntö. Työkalun omistaa Infra ry, ja toistaiseksi sen pilottikäyttäjiä ovat suurimmat asfalttiurakoitsijat. PCR noudattaa standardia EN 15804:2012 + A2:2019. Asfaltin laskentasäännössä päätettiin ottaa huomioon Suomessa ominaisia piirteitä, kuten tiesekoitteinen remix-menetelmä.

Lisäksi vakioitiin tiettyjä vaiheita, joiden todentaminen on vaikeaa tai jopa mahdotonta, ja joiden merkitys laskennassa on olematon. PCR:ssä on myös selkiytetty asfalttijätteen ja rouheen laskentatapaa eli sitä, milloin jäte muuttuu raaka-aineeksi. Laskennassa pidetään tärkeänä läpinäkyvyyttä, vertailtavuutta ja ennen kaikkea oikeellisuutta.

Laskentaohjelmalla urakoitsijat voivat varmistaa etukäteen mahdollisen investoinnin päästövaikutuksen, ja asfaltin hankkijat voivat valita vähäpäästöisiä päällysteitä. Näin voidaan yhdessä saavuttaa asetetut päästötavoitteet.

Tuotevaiheen päästölaskenta

Asfaltin valmistuksen ja levityksen kokonaispäästöt muodostuvat useasta virrasta, jolloin kaikilla teoilla on vaikutusta. Siksi myös asfaltin päästölaskenta perustuu elinkaarianalyysiin, jossa päästöt lasketaan vaiheittain. Tuotevaiheessa huomioidaan käytettävät raaka-aineet (A1), raaka-aineiden kuljetus asfalttiasemalle (A2) ja massan valmistus (A3).

Asfalttimassa koostuu pääasiassa kiviaineksesta ja bitumista sekä massatyyppikohtaisista muista raaka-aineista, kuten kalkista tai selluloosakuidusta, joita voi olla pieniä määriä. Tyypillinen, uusiutumattomista raaka-aineista valmistetun asfalttimassan päästö on noin 45 kg CO2 e/asfalttimassatonni.

Vanhan asfaltin uudelleenkäytöllä on merkittävä vaikutus päästöihin, ja mikä parasta: tähän asfaltin tilaaja voi osaltaan vaikuttaa. Asfaltti on kierrätettävä sekä oikeassa käyttökohteessaan ja tutkittuna raaka-aineena myös luontoa säästävä materiaali. Asfalttirouheen kieltämisestä kannattaakin siirtyä sen sallimiseen tai jopa vaatimiseen.

Asfalttinormeissa 2023 halutaan mahdollistaa rouheen kierrättäminen. Suurin sallittu käyttömäärä on kaikissa massoissa 60 %, mutta suuremmankin rouhemäärän hyödyntäminen on mahdollista erikseen sovittaessa. Käytännössä käyttömäärän määrittelevät asfalttiasemien varustelu ja laatuvaatimukset täyttävän rouheen alueellinen saatavuus.

Esimerkiksi käytettäessä asfalttirouhetta 50 % vähenevät päästöt noin neljänneksen. Kierrätysmateriaalista tehdyn asfalttipäällysteen laatuvaatimukset ovat samat kuin luonnosta otetuista raaka-aineista valmistetun asfalttipäällysteen.

Päästöt työmaavaiheesta uudelleenkäyttöön

Asfalttiaseman päästöihin vaikuttavat tekijät ovat olleet asfalttiurakoitsijoilla tiedossa jo pitkään. Suurimmat päästöt aiheutuvat polttoaineesta, ja niiden pienentämiseksi on tehty erilaisia toimia. Kulutukseen vaikuttaa eniten kiviainekseen ja asfalttirouheeseen sitoutunut vesi. Asfalttiasemia on eristetty, koteloitu ja katettu. Raaka-aineita varastoidaan katoksissa ja murskauksia ajoitetaan kuivaan kauteen sekä lähelle käyttöhetkeä.

Massan valmistus kuluttaa paljon energiaa: kiviaineksen pitää olla kuivaa ja bitumin kuumaa. Asfalttimassaa voidaan myös valmistaa matalammassa lämpötilassa, jolloin valmistuksen päästöt vähenevät polttoainetarpeen pienentyessä. Päästövähennys on tällöin noin vajaa kymmenkunta kiloa asfalttimassatonnilta. Bitumin vaahdottaminen vedellä säilyttää sen joustavuuden tiepäällysteessä paremmin. Valmistustapa edellyttää asfalttiasemalta erillistä laitteistoa, joita on Suomessa jo muutamilla asfalttiasemilla. Sekoituslämpötilaa voidaan alentaa myös erilaisilla kemikaaleilla.

Asfalttiasemien polttoainevalinta tehdään liiketaloudellisin periaattein, jolloin päätöksen taustalla ovat polttoaineen saatavuus, käyttövarmuus, tehokkuus ja hinta. Teknisistä ratkaisuista johtuen aseman polttoainetta ei voi vaihtaa urakkakohtaisesti.

Työmaavaiheen vaikutus on kokonaisuuden kannalta pieni, mutta merkitys suuri. Rakentamisvaiheessa laskennassa huomioidaan asfalttimassan kuljetus työmaalle (A4) ja työmaatoiminnot eli levitystyö (A5). Päästöihin vaikuttaa tietenkin myös kuljetusmatka asemalta työkohteelle. Lisäksi asfalttiaseman siirto huomioidaan laskennassa.

Vähäpäästöisillä koneilla vaikutetaan mm. lähiympäristön hiukkaspäästöihin ja melutasoihin. Uudet työkoneet ovat toimintavarmempia, niiden polttoaineenkulutus on pienempi, käyttövoimana voi mahdollisesti olla fossiiliton energia, ja lisäksi ne ovat työntekijöille mukavampia sekä turvallisempia käyttää. Kuljetus- ja levityskalustolle tilaaja voi erikseen asettaa EURO- ja Stage-luokkavaatimuksia tai polttoainevaatimuksia.

Tärkeää tietenkin on, että vaatimukset myös täytetään käytännössä. Käyttövaihetta B ei huomioida päästölaskennassa, koska laskettu arvo perustuisi vain skenaarioon, eikä luotettavaa tietoa ole saatavilla. Asfalttipäällysteet valitaan kohteeseen aina käyttötarkoituksen mukaan, toimivuus ja tarkoitus edellä. Asfalttipäällysteen käyttöikään vaikuttavat useat tekijät, kuten liikennemäärä ja kuormitus, tien rakenne ja kuivatus, talviolosuhteet, hiekoitukset, nastarenkaat ja kunnossapito.

Asfalttipäällysteen elinkaaren päättyminen (C) ja uudelleenkäyttö (D) sen sijaan huomioidaan päästölaskennassa. Elinkaaren lopun vaiheita ovat päällysteen purkaminen, kuljetus, purkujätteen käsittely ja loppusijoitus. Laskentasäännössä on huomioitu vakiona mm. päällysteen kuluminen, käyttö maarakentamiseen, sekoitusjyrsintä sekä sellaiset asfalttipäällysteet, jotka eivät kelpaa uudelleenkäyttöön.

Uudelleenkäyttö säästää kustannuksia ja ympäristöä

Kansalliseen asfaltin laskentasääntöön haluttiin selkeyttää asfaltin kierron vaiheet, koska Suomessa asfaltin uudelleenkäytössä on pitkät perinteet ja se on mahdollista lähes kaikkialla. Ilman sitä käytöstä poistettu asfaltti olisi yhteiskunnalle kallis ongelma, ja kierrätys on koko alan etu. Asfalttiasemat saavat rekisteröinnin myötä luvan vastaanottaa, jalostaa ja käyttää asfalttijätettä. 

Jätelain mukaan jäte tulee hyödyntää siihen parhaiten soveltuvassa käyttökohteessa. Asfaltin raaka-aineena asfalttijätteestä saadaan hyödynnettyä uusiutumattomat raaka-aineet, sekä kivi että bitumi. Asfalttimassat halutaan myös valmistaa siten, että niiden kierrätettävyys asfaltin raaka-aineena säilyy. 

Bitumin jalostaminen on erittäin energiaintensiivistä, ja kuljettamisestakin muodostuu päästöjä. Kierrätetyn asfaltin sisältämän kiviaineksen hyödyntäminen taas säästää luontoamme paikallisesti. Luonnon monimuotoisuuden säilyminen otetaan huomioon yhä enemmän, koska sen vaikutukset hyvinvointiin ja kerrannaisvaikutukset talouteen vihdoin ymmärretään.

Jotta asfalttirouheen laadusta voidaan varmistua, vanha asfaltti lajitellaan keräysvaiheessa. Vilkasliikenteisillä teillä on käytetty lujia kiviaineksia, joten kulutuskerroksen asfalttipäällyste poistetaan kerroksittain jyrsimällä ja varastoidaan erikseen. Rouhe murskataan ja sen laatu tutkitaan. 

Jyrsinrouhe voidaan käyttää uudelleen vilkasliikenteisillä teillä, kun sen laatu täyttää käyttökohteen vaatimukset. Kaivinkoneella kuoritussa pala-asfaltissa on useita erityyppisiä asfalttilaatuja, mutta asfaltin murskauksessa se tasalaatuistuu.

Suomessa asfalttirouhe on aina johonkin käyttökohteeseen soveltuvaa, sillä meillä on vaadittu asfalttikiviaineksilta nastarengaskulutuskestävyyttä jo vuosikymmenien ajan. Suomessa onneksi on käytetty hyvin vähän esimerkiksi kivihiilitervaa, joka ei kelpaa kierrätettäväksi.

Ympäristöseloste työn alla

Parhaillaan Ympäristövaliokunnassa pohditaan EPD-selostetta. Siinä käytettävän työkalun laskentasääntönä on Suomessa laadittu asfaltin PCR, ja työkalu verifioidaan kolmannen osapuolen toimesta. EPD-selosteiden käyttötapoja on useita. Rakennustuotteilla yleinen tapa on esittää vaiheet A1–A3. 

Asfalttimassojen päästöjä laskettaessa voidaan yhteen selosteeseen kuvata useamman samantyyppisen asfalttiaseman massoja. Ehtona on, että tuotteiden sallittu vaihtelu on alle 10 %, jolloin laskenta voi olla jokseenkin epätarkkaa.

Urakoissa kalustolle voidaan lisäksi asettaa erillisiä ympäristövaatimuksia. Tarkkoihin tuloksiin päästäisiin tekemällä EPD-seloste juuri tietylle kohteelle sekä sillä käytetyillä massoilla ja työkoneilla, mutta tällaisten kohdekohtaisten ympäristöselosteiden verifioiminen olisi hidasta ja kustannuksiltaan kallista. 

EPD-selosteen käyttöön täytyykin löytää sopiva kultainen keskitie, muiden maiden kokemuksia ja käytäntöjä kuunnellen. Esitystavan tulee olla yhdenmukainen, jotta tuotteiden vertailu helpottuu. Laskentatyökalua halutaan kuitenkin vielä testata laskennan toimivuuden varmistamiseksi. Päästölaskennassa on hyvä edetä johdonmukaisesti ja työkalua rauhassa pilotoiden.

Ympäristöselosteen käytön haasteet

Ympäristöselosteiden vertailu ei aina ole helppoa, ja tulosten tulkitseminen vaatii osaamista sekä perehtymistä. Tärkeää on kiinnittää huomiota EPD-selosteen sisältöön ja laskentavaiheisiin. Laskenta saattaa sisältää vain massan valmistuksen vaiheet tai siinä on voitu huomioida myös työmaatoiminnot. 

Selosteessa on myös useita eri päästöindikaattoreita aina biogeenisestä hiilestä vesistövaikutuksiin. Yleisesti käytetty arvo on GWP eli ”hiilijalanjälki”. Kuten aiemmin jo todettiin, on laskentaohjelmalla, päästökertoimella ja laskentasäännöllä suuri vaikutus saatuihin tuloksiin. Jos käytössä on eri laskentaohjelmat ja päästökerrointiedot, myös laskentatulokset voivat samankin tuotteen osalta erota toisistaan. 

Eri EPD-selosteita vertailtaessa onkin syytä tarkistaa, mitä standardia laskennassa on käytetty. PCR määrittelee, mitkä vaiheet ovat laskennassa pakollisia. Tarkoitus ei ole valita parhaimman tuloksen antavaa laskentatyökalua vaan aitoja ja vaikuttavia tekoja.

Päästöasioissa tietojen luotettavuus on ehdottoman tärkeää, ja viherpesun suitsemiseksi on EU:ssa tekeillä direktiivi, jossa ympäristöväittämien perusteiksi vaaditaan tieteellistä näyttöä. EPD-seloste on keino esittää toteutunut päästövähennys luotettavalla laskelmalla.

Tavoitteena päästöjen vähentäminen laadusta tinkimättä

Asfalttialalla päästöjä voidaan siis vähentää teknisin keinoin käyttämällä ympäristön kannalta parempia työkoneita tai polttoaineita, valmistamalla matalalämpöasfalttia tai käyttämällä kierrätysmateriaaleja. Näillä teoilla on ympäristön kannalta aitoa merkitystä.

Samalla täytyy toki varmistaa, että asfaltti on kestävyydeltään pitkäikäistä ja täyttää sekä urakan että käyttökohteen laadulliset ja toiminnalliset vaatimukset. Asfaltin suunnittelijoiden, tilaajien ja urakoitsijoiden tulee kaikkien olla mukana edistämässä päästöjen pienentämistä, sillä tavoite on yhteinen.

 

TEKSTI: Sara Väänänen, Asfalttikallio
KUVA: Asfalttikallio

Kirjoittaja on Asfalttikallion ympäristöpäällikkö ja PANK ry:n Ympäristövaliokunnan puheenjohtaja.

---

Lyhenteiden selitykset

EPD (Environmental Product Declaration)
Ympäristöseloste on standardoitu tapa esittää valmistetun tuotteen ympäristövaikutus tarkasteltavan elinkaaren ajalta. Ympäristöseloste tuotetaan siihen tarkoitetulla, kolmannen osapuolen verifioimalla laskentatyökalulla. Laskenta perustuu käytettyihin resursseihin ja päästökertoimiin. EPD-seloste on voimassa 5 vuotta.

LCA (Life Cycle Assessment)
Tuotteen koko elinkaaren ympäristövaikutus raaka-aineen hankinnasta tuotteen hylkäämiseen asti, ’kehdosta hautaan’.

PCR (Product Category Rules)
Rakennustuotteiden päästölaskenta perustuu tuoteryhmän laskentasääntöön. Laskentatapa esitetään standardissa EN 15804:2012 + A2:2019. 

GWP (Global Warming Potential)
Ilmastoa lämmittävä vaikutus.

CO2e (hiilidioksidiekvivalentti)
Eri kasvihuonekaasupäästöjen ilmastoa lämmittävä yhteisvaikutus.

PANK ry
Yhdistys, jonka tavoitteena on tie-, katu- ja erityisliikennealueiden päällystystoiminnan yleisten edellytysten kehittäminen ja tiedottaminen. Ympäristövaliokunnassa jäseninä ovat kaupunkien, ELY-keskusten, Väyläviraston ja Infra ry:n edustajien lisäksi raaka-aine- ja laitetoimittajia sekä asfalttiurakoitsijoita.