Kansallinen pölyttäjästrategia asettaa odotuksia myös tieverkon ylläpitäjille

Pölyttäjät ovat välttämätön tuki maailman ruoantuotannolle. Ilman niitä ruokapöydässämme ei olisi juurikaan hedelmiä tai marjoja, jotka ovat monien vitamiinien ja hivenaineiden päälähteitä. Eri puolilta maailmaa on saatu viitteitä pölyttäjien vähenemisestä, mikä on herättänyt huolta myös päätöksentekijöissä.

EU:n yhteisen pölyttäjäaloitteen (2018) johdosta myös Suomi on laatinut kansallisen pölyttäjästrategian, joka valmistui viime keväänä. Strategiassa määriteltiin joukko toimenpiteitä, joiden avulla voidaan turvata pölyttäjien sekä niiden tarjoaman pölytyspalvelun tulevaisuus maassamme.

Strategian valmistelussa oli mukana myös Väyläviraston edustaja, sillä tie- ja väyläverkostolla on merkittävä rooli pölyttäjien suojelussa.

Pölyttäjät viihtyvät tienvarsilla

Valtaosa pölyttäjistä suosii avoimia, lämpimän paisteisia maastonkohtia tai metsänreunoja. Alun perin tällaisia ovat olleet esimerkiksi niityt, harjujen etelärinteet sekä kuloalueet. 

Nykyisin näitä elinympäristöjä ei enää ole juurikaan tarjolla. Niitä vaativat pölyttäjät ja kasvit ovat kuitenkin monesti onnistuneet siirtymään olosuhteiltaan vastaaviin, ihmisen luomiin elinympäristöihin. Etelään avautuvat paahteiset tienpenkat ja muut väyläalueet ovatkin nykyisin pölyttäjille hyvin tärkeitä ns. uuselinympäristöjä.

Etenkin harjualueilla tienvarsien maanleikkauksiin kehittyy monesti edustavaa niitty- tai paahdekasvillisuutta, joka tarjoaa edellytykset myös monipuoliselle pölyttäjälajistolle.

 Tienvarsilta tunnetaan lukuisia uhanalaisten lajien esiintymiä, joista on annettu hoito-ohjeita tienpitäjille. Tiedot lajistoltaan arvokkaista tieosuuksista ovat kuitenkin hyvin puutteellisia, mikä tunnistettiin pölyttäjästrategiassa merkittäväksi tietotarpeeksi.

Suosi niittykasveja, torju vieraslajeja

Väylävirasto on jo aiemmin tarjonnut ohjeita väyläalueiden luontoystävälliseen hoitoon, kuten myös sen edeltäjä Liikennevirasto (mm. Liikenneviraston ohjeita 18/2014). Hoitotoimilla pyritään tukemaan tienpientareilla esiintyvää niitty- ja paahdeympäristöjen kasvilajistoa, mikä auttaa suoraan myös alueen pölyttäjiä. Ei siis ole tarvetta kehittää tai oppia uusia toimintatapoja – riittää, että otetaan aiempia konsteja entistä laajempaan käyttöön.

Tienpientareiden pölyttäjäystävällistä hoitoa on ohjeistettu myös Tapio oy:n ja Suomen ympäristökeskuksen yhteisessä Pölymetsä-hankkeessa (www.tapio.fi/polymetsa). Hanke on keskittynyt talousmetsien luonnonhoitoon, mutta metsätalousteitä koskevat suositukset sopivat sellaisinaan myös muille metsäisille tienvarsille.

Säännöllinen, loppukesällä tehtävä niitto edistää monipuolisen kasvi- ja pölyttäjälajiston säilymistä pientareilla. Tässä auttaa myös reunametsien väljentäminen valoisan hakamaiseen muotoon – mikä parantaa samalla myös ajoturvallisuutta.

Tienpientareita niitetään usein jo alku- ja keskikesällä, kun kasvien kukinta sekä pölyttäjien lisääntyminen ovat vielä käynnissä. Tämä on niille haitallista, joten niitto tulisikin ajoittaa vasta elo-syyskuulle.

Poikkeuksen muodostavat lupiinin tai vastaavien vieraslajien valtaamat alueet, joilla aikainen niitto auttaa hillitsemään kasvien leviämistä.

Toimiin tarjolla ohjeita ja neuvontaa

Pölyttäjästrategian toimeenpanoa on parhaillaan tukemassa Suomen ympäristökeskuksen toteuttama PÖLYKOORDI-hanke (2022–2023). Hankkeen tehtävänä on edistää strategian toimintasuositusten käyttöönottoa yhteiskunnan kaikilla sektoreilla – myös tienpidossa.

Hankkeelta on mahdollista pyytää pölyttäjiin liittyen esimerkiksi esitelmiä, kirjoituksia tai tietomateriaaleja vaikkapa tieammattilaisten koulutustilaisuuksiin. Tämän ohella hankkeen asiantuntijoita voi konsultoida esimerkiksi uuden tiehankkeen uhatessa arvokasta pölyttäjäkohdetta.

Lisäksi hankkeessa on julkaistu pölyttäjiä ja niiden suojelua koskevaa tietoa kokoava verkkosivusto www.polyttajat.fi. Sivusto on laaja-alaisin suomenkielinen tietolähde pölyttäjistä ja niiden suojelukeinoista.

 

Teksti ja kuva: Janne Heliölä