Liisa-Maija Thompson: Miten kestävällä tiellä olemme?
Ajankohtaisessa tieliikenteen hiilidioksidipäästöjä koskevassa keskustelussa liian vähälle huomiolle jää tieliikenteen alusta, eli tie ja tien vaikutus liikenteen päästöihin. Useimmiten liikenteen päästökeskustelu lukkiutuu käyttövoimiin, kulkutapoihin ja teknisiin kehitysaskeleisiin. Joskus se lukittuu leikitteleviin ajatuksiin siitä, että jos ei olisi teitä, ei olisi liikennettä, eikä siten päästöjäkään. Yhtä hyvin voisimme leikitellä ajatuksella, että mitäpä jos palaisimme metsästäjä-keräilijöiden yhteiskuntaan, emmekä näin tuottaisi yksilötasolla nykyisenlaista hiilijalanjälkeä. Ennen tällaiseen elämänmuutokseen pakottavaa luonnonkatastrofia, on suotavaa keskittyä siihen, mitä voimme tehdä tänään ilmaston lämpenemisen hidastamiseksi.
Tarkastellessa liikennejärjestelmän kokonaisuutta, tie (maantie, katu, yksityistie) on olemassa olevana infrastruktuurina ekologinen vaihtoehto liikenteen alustaksi. Suomalainen tie on yleensä jo valmiiksi rakennettu, kuivatuksella varustettu infrastruktuuri. Tie on osa jo nykyisellään arvokasta kansallisvarallisuutta ja sen järkevä hyödyntäminen on ekologisempaa kuin sen pois kaivaminen.
Tie tuottaa ihmisten ja yritysten taloudellista ja sosiaalista sykettä, pitää koko valtakunnan avoimena ja saavutettavana. Tien mahdollistama aktiivisuus tuottaa hyvää. Kirjoittamishetkellä vallitsevissa poikkeusoloissa tien ja tieliikenteen merkitys koko maan huoltovarmuudelle on tunnistettu. Tie tulee pitää kunnossa, että se ei rapistuessaan muutu menetetyksi varallisuudeksi, tuhlatuiksi luonnonvaroiksi, viivytyksiksi ja kalliiksi minuuteiksi ja kiertokilometreiksi. Tien tulee palvella liikkumistarvetta siltoineen ja muine rakenteineen siten, että liikkuminen aiheuttaa mahdollisimman vähän hiilidioksidipäästöjä.
Vähän päästöjä aiheuttava tie on helposti saavutettava, sen tieympäristö ja geometria mahdollistavat polttoainetta säästävän ajotavan. Tien rakentamisessa ja kunnostamisessa on säästetty luonnonvaroja ja kulutettu polttoaineita mahdollisimman vähän. Tiessä on käytetty tai sen kunnostamisessa käytetään tien läheltä löytyviä kierrätysmateriaaleja ja/tai raaka-aineita. Tie ja sen sillat pidetään hyvässä kunnossa ja niiden kunnossapidosta huolehditaan ennakoiden, jolloin huolenpidolla estetään erilaisista rasituksista johtuvia vaurioita. Yllättävien vaurioiden syntyessä ne korjataan heti. Tie tai siihen kuuluvat kevyenpää liikennettä varten rakennetut väylät mahdollistavat ajoneuvoliikenteen lisäksi myös jalankulkua, pyöräilyä, ulkoilua ja ratsastusta. Tie syöttää raskaita kuljetuksia rautateille ja aikaa arvostavia matkustajia nopeiden junien kuljetettavaksi. Tien päivittäiset hoitotoimenpiteet voidaan suorittaa kustannustehokkaasti. Ja ennen kaikkea - tien hyödyntäminen on varmaa, edullista ja turvallista.
Olemassa olevaan tiehen ja sen hyvään rakenteeseen panostaminen tänään hyödyttää myös silloinkin, kun kaikki käytettävissä oleva polttoaine on nollapäästöistä. Hyödyt kantavat pitkälle tulevaisuuteen. Polttoainekustannukset syntyvät turhista kiertokilometreistä ja tempoilevasta ja ennakoimattomasta ajotavasta ja erisyistä johtuvista vierintävastuksen muutoksista.
Liikenteen tulee olla hiilineutraalia vuonna 2045 ja matka kohti tavoitetta edellyttää päästöjen puolittamista vuoteen 2030 mennessä. Jotta päästöjä koskevat tavoitteet saavutetaan, tulee tehdä kaikki mahdolliset keinot tieliikenteen päästöjen poistamiseen.
Miten on - oletko mukana muutoksessa? Ehdotan, että panostetaan seuraavan kymmenen vuoden aikana voimakkaasti suomalaisen tien kuntoon laittamiseen. Tällöin osutaan ylivoimaisesti suurimman liikennemuodon, tieliikenteen hiilidioksidipäästöjen vähentämiseen. Tieverkon hyvällä kunnolla, voidaan onnistua vähentämään erityisesti raskaan liikenteen hiilidioksidipäästöjä merkittävästi. Kaikki toimet tarvitaan.
Tieverkon kuntoon kannattaa panostaa erityisesti nyt, kun vielä tavoitellaan päästöjen puolittamista. Tehtävää ei kannata jättää 2030-2045 välisille vuosille, jolloin puristetaan viimeisetkin toimet hiilineutraalisuuden aikaansaamiseksi. Nykyisen tiealustan kuntoon laittamisella pelaamme arvokasta aikaa nollapäästöisten polttoaineiden tuotannon kehittämiselle ja muille teknologisille ratkaisuille. Kun nollapäästöisten käyttövoimien tuotanto ja saatavuus on arkipäivää, tieinfran parempi kunto varmistaa, että polttoaineet riittävät pidemmälle matkalle. Mitä tulee tieverkon tulevaisuuteen, vuosille 2030-2045 tieverkkoa koskevat tavoitteet tulee olla jo uusissa sfääreissä. Tuolloin raskas korjausvelan taakka on vain muisto menneistä villeistä vuosista, ehkä ajasta ennen koronaa.
Jään eläkkeelle vuonna 2051* ja sitä ennen tulen unohtamaan korjausvelan kurjuuden, iloitsemaan hiilineutraalista Suomesta, jonka liikennejärjestelmä palvelee tarvettaan. Ikäpolveni ehkä päivittelee sitä, miten kevyesti lapsenlapsemme suhtautuvat siihen kovaan työhön, jonka sukupolvemme ja meitä edeltävät sukupolvet ovat hiilineutraalisuuden aikaansaamiseksi ja maailman pelastamiseksi tehneet. Näin tapahtuessa tiedämme kuitenkin, että olemme onnistuneet ja vapautamme nuoremmat sukupolvet ratkaisemaan uusia, heidän aikaansa sidottuja haasteita.
Päivitetään hyvissä ajoin se mitä tieverkosta ajattelemme, jotta saamme kestävämmän vaihteen päälle.
Liisa-Maija Thompson, Suomen Tieyhdistys
(*tämän hetkisen laskukaavan mukaan)
